IN MEMORIAM

Sinclair's Legacy Zeus

17.08.1996 - 30.3.2004

Zeus oli upea, persoonallinen koira, joka sai minut kiinnostumaan weimarinseisojista. Myös sen nimi oli enne - Ukkosen Jumala - siis jumalainen olento tai "ailien" kuten ystäväni sanoivat "Anne, meillä on koiria - sinulla ihminen koiran kehossa!"

METSÄSTYSKOIRA

Itse en Zeusta hankkiessa metsästänyt, mutta onneksi Zeuksen ollessa kaksivuotias otti ystäväni Matti Zeuksen metsästyskaverikseen. Zeus oli Matin mukaan luontainen työkoira ja vuosien varrella hän ampuikin sille useita teeriä ja metsoja. Syksyisin Zeuksen metsästyskalenteri olikin emännän seurapiirikalenteria tiiviimpi.

Vedessä Zeus oli elementissään ja oli sekä varma uimari että noutaja. Kesäisin koira ui itsekseen järvellä tai toimi uimavahtina laiturilla.

LUONNE

Zeus oli erittäin vahvatahtoinen uros, mutta tuli hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Nuorempana toki otti muutaman kerran yhteen toisten urosten kanssa, mutta täytettyään pari vuotta sille riitti, kun sanoin "anna olla" ja Zeus ohitti toiset urokset niin vapaana kuin hihnassa.

Kaikki hoitotoimenpiteet sujui älykkään koiran kanssa ongelmitta, kun sille ensin esitteli toimenpiteen jälkeen annettavan palkkion ja jätti sen esille toimenpiteen ajaksi.

Zeus oli myös erittäin sopeutuvainen, joka ehkä johtui osittain siitä, että otin sen aina mukaani niin illanistujaisiin, hiihtämään, joogatunneille, ratsastusvaelluksille, matkoille junalla, laivalla ja lentäen sekä purjehtimaan. Vahtivietti oli kuitenkin huomattava ja kesäisin ruuhkaisessa satamassa meidän veneen viereen saikin kiinnittyä, kunhan kukaan ei koskenut veneeseen ilman emännän tai isännän läsnäoloa. Zeus myös vahti venettämme tarkasti, joten ohi sai kulkea, mutta ei koskea taikka jäädä tuijottamaan. Ollessamme saaressa kävi Zeus omatoimisesti purjeveneen kannelta hypäten asioillaan ja palasi takaisin samaa reittiä tehtyään lenkkinsä. Veneessä Zeuksen lempipaikka oli keulassa nuuhkimassa ilmaa, jos ei oltu liian kallellaan.

Zeus sai jo nuorena porttikiellon useampaan koirahoitolaan, koska se onnistui aina päästämään itsensä ulos häkistä tai ulvonnallaan villitsi kaikki muut hoitokoirat. Zeusta ei myöskään voinut jättää aidattuun tarhaan tai umpitarhaan, koska se "houdinin" tavoin joko kaivoi itsensä ulos, teki reiän verkkoon taikka onnistui avaamaan lukon kuin lukon. Se ei kuitenkaan koskaan lähtenyt pihapiiristä pois ja halusikin kait kertoa, että osaa pysyä vapaanakin tontin rajojen sisäpuolella. Näistä syistä Zeukselle kehittyikin loistava verkosto ihania ystäviä, joiden luona se oli hoidossa minun työmatkojen ajan. Kerran Zeus oli hoidossa saaressa ja ystäväni soitti minulle hätääntyneenä, että se on kadonnut. Pyysin tarkistamaan läheisen pienemmän saaren, jonne se olikin uinut katsastamaan lintutilannetta ja palasi takaisin kutsuttaessa!

Lähipubiin porttikieltoa ei kuitenkaan tullut ja Janoisen Lohen oven ohi ei voitu mennä pistäytymättä sisälle, koska Zeus oli oppinut, että se sai aina herkkuja baarimikolta.

KÄYTÖS

Zeus käyttäytyi kuin tyypillinen weimari, se ilmestyi haamumaisesti aina lähelle ja oli aina siellä missä tapahtui. Se myös hyödynsi jokaisen tilanteen hankkia lisäruokaa - oli sitten kyseessä lapsen "ojentama" jäätelö ohi kävellessä, kypsät karviaiset, isoimmat mansikat mansikkamaalla tai perunat suoraan luomuna itse kaivaen.

Töiden takia Zeus joutui joskus tulemaan mukaan hotelliin ja se herättikin suurta ihastusta asiakkaissa, kun päätti hoitaa vastaanottovirkailijan pestiä takajaloilla seisten, jotta ylettyi paremmin palvelemaan heitä. Kokouksissa Zeuksen läsnäolo puolestaan "rauhoitti" kaikki puhumaan korottamatta ääntään ja emännän esimiehen ovenpielet tuli merkattua - mutta vain hänen.

ULKOMUOTO

Näyttelyissä emme koskaan olleet ajatelleet käydä, mutta koiran kasvattaja pyysi, että menisimme vaikka yhteen vain. Ilmoitinkin Zeuksen sitten kansainväliseen koiranäyttelyyn Helsingissä, ymmärtämättä, että kyseessä on suhteellisen suuri tapahtuma, missä tuomarina oli belgialainen Ronny Blomme. Noviisi koira ja minä esittelijänä olimmekin hieman ihmeissämme, kun ROP tittelin myötä päädyimme "suuren kehän" parrasvaloihin. Tuomarin arvio koirasta oli seuraava: "Nice type. Typical head and expression. Strong bone, body and conformation.Good angulations front and behind. Good feet. Color not to be darker. Powerful and good movement." 

"Hyvä tyyppi. Tyypillinen ilme ja pää. Vahva luusto ja runko. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvät raajat. Väri ei saa olla tummempi. Voimakkaat ja hyvät liikkeet."

Seuraavan vuoden keväänä ja kesänä kävimme vielä kahdessa näyttelyssä, Järvenpäässä erikoisnäyttelyssä ja Helsingissä Maailmannäyttelyssä. Kummassakin Zeus tuli nuorten luokassa toiseksi arvosanalla EH.

Ajanpuutteen takia kiinnostukseni näyttelyitä kohtaan oli kuitenkin vähäistä, joten Zeus sai keskittyä metsästykseen.

RAKAS KOIRA

Zeus oli todella rakas niin minulle, monelle ystävälleni ja perheenjäsenelle. Sillä riittikin lempinimiä, joista jokaisen takana oli oma tarinansa. Aivan ensimmäiseksi tuli Sikailija Sid, sittemmin Äijä, kuminenä, Zeukka Keukka ja Zeke.

Zeus sai agressiivisen aivokasvaimen (ekstra-aksiaalinen kasvainmassa) hieman ennen kuin täytti yhdeksän vuotta. Diagnoosi tuli yllättäen ja niin myöhään, ettei asialle enää voinut muuta kuin antaa Äijän poistua "saappaat jalassa" paremmille metsästysmaille. Päätös, joka oli minulle todella raskas, mutta ainoa tehtävissä.

Kuten ystäväni Tarja sanoi " Zeus oli persoona, joka täytti olotilan. Ystävällinen ja itsearvoinen. Annen henkireikä ja ystävä."